Sivut

maanantai 18. heinäkuuta 2016

Mitä sinun lähikirkossasi tapahtuu?

St Pauls (http://www.druidic.org)
En tiedä miten paljon kirkkoja muissa Englannin kaupungeissa on, mutta Cambridgen keskustassa ainakin kirkkoja riittää joka lähtöön. Äkkiseltään laskien meillä on noin kilometrin säteellä 10 kirkkoa (sekä lisäksi moskeija ja hindutemppeli), joista ainakin puolet järjestää viikoittain perhekerhon/leikkiryhmän tai pari. Meidän perhe ei tunnusta mitään uskontoa tai aatetta. Silti osa perheestä vierailee kirkossa tai kirkon tiloissa ainakin pari kertaa viikossa leikkiryhmien takia. Runsaan tarjonnan vuoksi, voisimme viettää jokaisen arkiaamupäivän perhekerhossa ja voisimme jopa valita parista vaihtoehdosta. Kirkoilla on suuri merkitys paikallisten lapsiperheiden hyvinvointiin, sillä niistä löytyy seuraa niin lapsille kuin aikuisille. Leikkipuistoissa ei seuraa kannata etsiä, sillä puistoissa on muuten kuin kesällä hyvin hiljaista. Leikkiryhmien lisäksi kirkot järjestävät keskusteluryhmiä niin nuorille, opiskelijoille kuin mamuille. Vertaistukitoiminta auttaa varmasti monia sopeutumaan uuteen ympäristöön. Kirkkojen tiloja voi myös vuokrata ja itsenäiset yrittäjät järjestävät kirkkojen tiloissa  jumppaa, joogaa, tanssitunteja, muskareita, laulutunteja, lasten lomakerhoja jne. Kirkot on täynnä elämää myös messujen ja jumalanpalvelusten välillä. Olenko ollut aivan ummikkona Suomessa asuessa, vai eikö Suomessa kirkoissa tosiaan järjestetä muuta kuin uskonnollista toimintaa?

Tiedän, että Cambridgestä kaksi täysin tunnustuksetonta leikkiryhmään, joissa voisi käydä vain silloin tällöin ja joissa ei olisi mitään kausimaksua. Nämä ryhmät ovat sen verran kaukana, etten ole jaksanut niihin lähteä, kun ihan kotinurkilta löytyy ihan kelpo ryhmiä. Osassa ryhmistä uskontoa ei tuoda esiin lainkaan, toisissa voidaan laulaa muutama uskonnollinen laulu tai kertoa jokin raamatun tarina. Ei mitään niin suurta ja painostavaa, etteikö tunnustukseton perheemme sen kanssa pärjäisi. Eihän meillä ole mitään uskontoa vastaan, se ei vaan ole “meidän juttu”. Leikkiryhmissä taaperolla on ollut leikkitovereita jo ennen kun hän aloitti tarhassa ja hän on päässyt säännöllisesti kosketuksiin englannin kielen kanssa. Tästä syystä hän ymmärsi englantia sujuvasti siinä vaiheessa, kun tarha kohta vuosi sitten alkoi. Tuossa vaiheessa hän ei vielä puhunut muutamaa sanaa enempää suomeakaan ja molemmat kielet ovatkin kehittyneet käsi kädessä tässä vuoden aikana. Suomi on vanhempi, mutta tietyt sanat ja sanonnat tulevat vain englanniksi.

Viikonloppuna olimme yhden kirkon kerhokauden päättäjäisissä ja kirkkoon oli tuotu mm. pomppulinna, liukumäki ja muuta aktiviteettia lapsille. Lisäksi tarjolla oli pientä purtavaa, joten lounaskin tuli hoidettua ihan itsestään. Aamupäivä kului oikein mukavasti kirkossa touhuten. Tunnustukseton perheemme on kiitollinen kirkon väen ja lukuisten vapaaehtoisten toiminnasta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti